Raatteen portin talvisotamuseo

Raatteen Portin talvisotamuseo on uudistunut täysin kesälle 2014 ja museotilaa on nyt yli 300 neliötä.miehet__vitriinissapieni.jpg

KARTTALINKKI

Vaihtuvan näyttelyn osio uudistetaan jälleen kesälle 2016, nostamme esille vänrikki Elon traagisen tarinan pohjoisen Suomussalmen puolustustaisteluista.

Talvisotanäyttely kertoo Suomussalmesta ennen talvisotaa, evakkoonlähdöstä, kylmyyden vaikutuksista sodan kulkuun, puna-armeijan kohtalonhetket, Suomelle kallisarvoisesta sotasaaliista Raatteen tieltä sekä olosuhteet, joihin palattiin sodan jälkeen. Näyttelyyn kuuluva filmi on myös uutta tuotantoa, uuden dokumenttielokuvan käsikirjoituksen on laatinut Pekka Lehtosaari. Näyttely esittelee enemmän sodanaikaista raskasta kalustoa mm. Raatteen tien taisteluissa mukana ollut venäläinen panssarivaunu on esillä uusittuissa ulkotiloissa.

Sivuille tästä

Pääsymaksut talvisotanäyttelyyn

Aikuiset 8,5 e
Lapset ( 7-15 v.) 5 e
Ryhmät (min. 20 hlöä) 6/4 e
  • Kuljettajalle ja matkanjohtajalle vapaa pääsy.
  • Näyttelyn opastus tilauksesta, maksu 25 e/opastus, kesto n. 1 tunti
  • Bussiopas Suomussalmen matkailutoimistosta  puh. 08-615 5 5545
www.suomussalmi.fi

Avoinna tilauksesta ryhmille ympäri vuoden (min. 10 hlöä).

Talvisotamuseon aukioloajat 2016

Talvilomaviikot 8, 9 ja 10 to-su klo 11-15

Kesäkaudella 7.5.-30.9. ma-su
7.5.-23.6. klo 10-17 (juhannusaattona suljettu)

25.6.-14.8 klo 10-19
15.8.-30.9. klo 10-17

Päivittäinen lounas 25.6.-7.8. klo 11-15

Lopetamme lipun myynnin museoon puoli tuntia ennen sulkemisaikaa.

raatteen_portti.jpg

Suomussalmen sotahistoriaa

SOTA SYTTYY

Sodan syttyessä Su.HK:sta muodostettu Erillinen Pataljoona 15 (Er.P 15) joutui ottamaan vastaan Neuvostoliiton 163. Divisioonan (n. 17 000 miestä) hyökkäyksen. Kunnan pohjoisosassa Juntusrannan Lehtovaarassa hyökkäsivät Jalkaväkirykmentit (JR) 81 ja 662 ja Raatteessa JR 759. Neuvostodivisioonan ensimmäinen tavoite oli Suomussalmen kirkonkylä, jonka jälkeen aikomus oli jatkaa kohti Oulua ja katkaista Suomi sen kapeimmalta kohdalta.

TALVISODAN TAISTELUJEN KULKU -
VIIVYTTÄEN KOHTI SUOMUSSALMEN KIRKONKYLÄÄ

Neuvostojoukkojen aloittaessa hyökkäyksensä 30.11. aamulla oli Raatteen vartiolla vain pari ryhmää. Osasto vetäytyi lyhyen kahakan jälkeen Myllypuron viivytyslinjalle, jossa puolustuksessa oli pari kiväärijoukkuetta miehiä. Neuvostoliittolaisten jatkaessa hyökkäystä ja ryhtyessä saartamaan viivytysasemia suomalaiset vetäytyivät n. kello 15.00 Purasjoki-linjan läpi Likoharjun taloon lepäämään. Menetykset taisteluissa rajoittuivat muutamaan haavoittuneeseen. Purasjoki-linja miehitettiin kirkonkylästä saapuneilla apuvoimilla, joita oli neljä kiväärijoukkuetta vahvennettuina 8 konekiväärillä ja kranaatinheitinosastolla. Yksi joukkue oli reservinä.

Puraksen suunnalla, Jänismaalla oli yksi kiväärijoukkue, kaksi pioneeriryhmää, konekivääripuolijoukkue, pataljoonan kaasunsuojeluelin ja neljä rajavartiomiestä. Kuhmon tien suunnalla oli kaksi joukkuetta ja pioneeriryhmä. Pioneerit räjäyttivät Kattilakosken sillan illalla.
Joulukuun 1.-3. päivinä käytiin menestyksekkäät torjuntataistelut tien läheisyydessä, mutta uhka kasvoi Puraksen suunnalta, jonne jouduttiin siirtämään lisäjoukkoja. 3.12. neuvostojoukot hyökkäsivät tykistön ja heittimistön tukemina puolustuslinjaa vastaan.

Iltapäivän ensi tunteina hyökkääjien onnistui kiertää puolustusasema pohjoisesta, mutta tilanne saatiin selvitetyksi. Uhkaavan tilanteen johdosta Purasjoki-linja jouduttiin kuitenkin 3. - 4.12. jättämään. Joulukuun 3. päivänä Suomussalmelle oli saapunut lisäjoukkoja Kajaanista, mm. Kenttätäydennysprikaatin IV pataljoona.

Mattilan maastossa (n. 10 km Purasjoelta länteen) oli seuraava puolustuslinja. Tähän Kokkojärven-Teerisen-Pyöreäisen kapeikkoon saatiin aikaan jo huomattavasti vahvempi miehitys kuin oli ollut Purasjoella. Suomalaisilla oli jo niin paljon joukkoja, että voitiin ryhtyä 5.12. vastahyökkäykseen. Hyökkäys oli kuitenkin keskeytettävä illansuussa, ja joukot palasivat Mattilan linjalle 6.12.kuluessa.

POHJOISOSAN TAISTELUJEN KULKU 30.11. - 7.12.1939

Suomalaisten suureksi yllätykseksi neuvosto
pansarivaunu_pieni.jpgjoukot hyökkäsivät Suomussalmella rajan yli myös Juntusrannan suunnalla Lehtovaarassa. Siellä kotonaan olleet siviilit havaitsivat rajanylityksen ja veivät sanan Juntusrannan kylässä olleille suomalaisille. Noin kello 10 vänrikki Elo ilmoitti kirkonkylään Er.P. 15:n komentopaikkaan taistelujen alkamisesta. Iltapäivällä Juntusrannan kylä joutui neuvostojoukkojen käsiin - vähäisten suomalaisjoukkojen perääntyminen länteen oli alkanut.

Joulukuun 1. - 3. päivinä käytiin viivytystaisteluja Salovaaran, Keträn, Linnansalmen ja Kiannanniemen alueilla. 3.12. suomalaisjoukot saivat ensimmäiset vahvistukset Kaapinsalmella. Suomalaiset eivät kuitenkaan pystyneet pitämään asemiaan, ja 4.12. neuvostojoukot saavuttivat Suomussalmi - Kuusamo -maantien Palovaarassa.

Palovaarassa (5.12.) neuvostojoukot suuntasivat hyökkäyksensä sekä pohjoiseen (JR 662) että etelään Suomussalmen kirkonkylää kohti (JR81). Vasta nyt
suomalaiset olivat lopullisesti selvillä 163 D:n ryhmityksestä. 5.12. oli suomalaisille kova päivä: neuvostojoukot olivat edenneet 15 km Käpylästä Kuurtolaan. Suomussalmen kirkonkylä oli jo varsin lähellä. 6. - 7.12. käytiin kiivaita taisteluja Myllypurolla ja Kovajärven kannaksella, jonne oli saatu lisää vahvistuksia. Voimakkaan tykistötulen ja miesylivoiman turvin neuvostojoukkojen onnistui murtaa nämä linjat 6.12. illalla, ja suomalaiset vetäytyivät Kylänmäen tienhaaran maastoon. Nämäkään linjat eivät kestäneet hyökkääjän tykistön suorasuuntaus- ja panssarivaunujen tulitusta ja niidensuojassa hyökkäävää jalkaväkeä. Muutamien väijytysten jälkeen, illansuussa 7.12., suomalaiset siirtyivät puolustukseen Kiantajärven vesistön etelä- ja länsirannalle. Neuvostojoukkojen tie kirkonkylään, jonka suomalaiset olivat sytyttäneet palamaan, oli vapaa.

Palovaarasta pohjoiseen suunnannut JR 662 pysäytettiin
Piispajärvellä, jossa taisteltiin 6. - 26.12. Suomalaisten puolustuksesta vastasi aluksi Kuusamosta siirretty Er.P 16, jonka avuksi joulun tienoilla saapui JR 65 everstiluutnantti Mandelinin johdolla. Pohjoisen osan taistelujoukot tunnetaan Ryhmä Sutena joulun jälkeisen hyökkäysvaiheen aikana nimettynä johtajansa everstiluutnantti Paavo Susitaipaleen mukaan.

KIRKONKYLÄ MENETETÄÄN

Joulukuun 7. päivänä suomalaisten oli irtauduttava Mattilasta ja siirryttävä
Haukiperään
, Kiantajärven vesistön etelärannalle. Syynä tähän oli pohjoisrintaman tilanne: neuvostojoukot olivat valloittaneet
Suomussalmen kirkonkylän
, ja suomalaiset olivat vaarassa joutua saarroksiin. Ensimmäinen vaihe taisteluissa Raatteen tien suunnalla oli ohi. Neuvostorykmentit pääsivät yhtymään kirkonkylässä, jonka suomalaiset olivat sytyttäneet palamaan vetäytyessään kirkonkylältä. Kaikki suomalaiset joukot vetäytyivät 8.12. kuluessa Kiantajärven vesistön etelärannalle puolustukseen. Sen painopiste oli Haukiperän lossin lähimaastossa, jossa aloitettiin
heti puolustuksen lujittamistyöt.

Joulukuun 8. sujui suhteellisen rauhallisena, mutta 9.12. aamuhämärissä onnistui neuvostojoukkojen tykistön ja kranaatinheittimistön tulen suojassa ylittää salmi ja saada aikaan murtuma suomalaisten asemiin ja päästä tienhaaran maastoon. Jää ei kuitenkaan kantanut panssarivaunuja eikä muuta raskasta kalustoa. Suomalaisten onnistui nopealla vastahyökkäyksellä lyödä hyökkääjät takaisin.

juoksuhauta_pieni.jpg
Suomussalmen taistelijat saivat kaivatun avun, kun eversti Hjalmar Siilasvuo saapui joukkoineen 9.12. illalla Suomussalmelle. Suomalaisia oli tällöin yhteensä viisi pataljoonaa, kolme erillistä komppaniaa ja kaksi tiedusteluosastoa, mutta tykistö ja panssaritorjunta-aseet puuttuivat.

SUOMALAISET OTTAVAT ALOITTEEN

Siilasvuo sai yksinkertaisen toimintaohjeen: hyökätä ja lyödä Suomussalmen kirkolle edennyt neuvostodivisioona.

Hyökkäys kirkonkylään alkoi 11.12.1939. Everstiluutnantti J. Mäkiniemen komentaman JR 27:n hyökkäys suuntautui idästä kaartaen kirkonkylän eteläpuolelle. Puoleen päivään mennessä saavutettiin PALOVAARASSA Kuhmon - Suomussalmen tie (Raatteen tie).

 Pääjoukko kääntyi nyt kohti kirkonkylää, jota vastaan hyökkäystoimet kestivät tässä vaiheessa 18.12. saakka, mutta lopullista ratkaisua ei saatu aikaan.

Siilasvuo suuntasi hyökkäyksensä painopisteen
Hulkonniemelle, jossa oli taisteltu pienemmin joukoin 11.12. lähtien. Tilanne Hulkonniemessä ratkesi vasta 28.12., kun neuvostojoukot irtautuivat ja vetäytyivät pitkin Kiantajärven jäätä Juntusrantaan. Samantien myös Suomussalmen kirkonkylä jäi suomalaisille. Vähän ennen ratkaisua saapui Siilasvuolle lisävoimia, kun täydennysjoukoista muodostuneet JR 64 ja JR 65 kuljetettiin Suomussalmelle. Eversti Siilasvuon joukoista muodostettiin 9. Divisioona.


Kirkonkylän taistelujen aikana Siilasvuo suojasi selustansa Raatteen suuntaa KUOMAJOELLA. Tänne ryhmitetty Osasto Kontula (n. 300 miestä) suoritti tehtävänsä pysäyttämällä pitkin Raatteen tietä lähestyvän tuoreen neuvostoliittolaisen
valiodivisioonan (44. D:n)
kärjen.

RAATTEEN TIELLÄ TAISTELLAAN

Kun taistelut kirkonkylästä pohjoiseen olivat kääntyneet suomalaisten eduksi, Siilasvuo keskitti kaikki irti saatavat voimansa Raatteen tielle, joka oli neuvostoliittolaisten hallussa
Kuomanjoelta Likoharjulle. Pääosa neuvostojoukoista oli HAUKILAN MAASTOSSA.

muistomerkki_pieni.jpg Siilasvuon suunnitelma oli jälleen yksinkertainen ja selväpiirteinen: neuvostojoukkojen yhteydet rajan taakse oli katkaistava, joukot oli paloiteltava osiin ja syntyneet motit tuhottava. Suunnitelman toteuttamiseksi avattiin Alanteenjärven - Vuokkijärven jäälle autotie, jota käytettiin joukkojen keskittämisessä ja niiden huoltamisessa.

 Siilasvuon joukkojen hyökkäys alkoi vuoden 1940 alussa. Hyökkäyksen painopiste suunnattiin Haukilaan, mihin hyökättiin sekä etelästä että pohjoisesta. Raatteen tie saatiinkin katkaistua Haukilan itäpuolella. Samaan aikaan tuhottiin Haukilan kaakkoispuolella Sanginlammilla ja Eskolassa Kuhmon tien suunnassa olleet neuvostojoukot. Passiivisina asemissaan pysyneet neuvostojoukot olivat joutumassa saarroksiin HAUKILAN, KARILAN, TYYNELÄN ja MATTILAN alueilla.

Raatteen ratkaisutaistelut alkoivat 5.1.1940. Rajan tuntumassa suomalaiset hyökkäsivät tielle Raatteen vartion maastossa noin komppanian voimin ja sen länsipuolella noin pataljoonan voimin Likoharjuun, joka saatiin vallatuksi useiden yritysten jälkeen.

Purasjoen silta tuhotuksi seuraavana päivänä. Samaan aikaan Siilasvuon soturit hyökkäsivät myös Kokkojärven ja Teerisen kannakselle. Kaikki n
ämä taistelut nopeuttivat ratkaisua, joka tapahtui Haukilassa neuvostojoukkojen tuhoutuessa suomalaisten hyökätessä.

44. Divisioonan kolme rykmenttiä olivat sulloutuneena hyvin suppealle alalle. Kun tie idempänä oli katkaistu, olivat neuvostoliittolaiset käytännöllisesti katsoen motissa. Ainoa heikompi suunta oli Puraksen suunta, mutta sekin saatiin tukittua. Haukilan motin, samoin koko Raatteen suunnan mottien, ankarat
tuhoamistaistelut käytiin 5. - 7.1.1940.

 Jäljellä oli enää alueen puhdistus, ja 10.1.1940 iltaan mennessä taistelut Suomussalmella olivat päättyneet. Neuvostojoukkojen läpimurto länteen oli epäonnistunut.

 Tämän jälkeen Suomussalmella oli ainoastaan partiointia ja kahakoita, joista suurin oli neuvostojoukkojen kolmella pataljoonalla suorittamaTalvisodan_Monumentti.jpg hyökkäys puna-armeijan vuosipäivän johdosta 21. - 23.2.1940 Raatteeseen. Pääosa Siilasvuon joukoista siirrettiin Kuhmon rintamalle ja Laatokan Karjalaan, missä ne joutuivat erittäin ankariin taisteluihin.

 Rauha astui voimaan 13.3.1940 klo 11.00. Rajan kulku Suomussalmella säilyi ennallaan. Tappiot olivat molemmin puolin huomattavat: neuvostodivisioonat menettivät kaatuneita noin 23.000 miestä, ja suomalaiset noin 800 miestä.